Myöhäisillan tervehdys kaikille.

 
Blogeja olen luonut ennenkin, moneskohan luomani blogi tämä edes on? Luultavasti kaksi kättä riittää, ehkä jopa yksi, jotta saan luomani blogit laskettua. Kyllä niihin on kirjoiteltu kaikenlaisia tuntemuksia ja tavallisia arkisia asioita. Mutta aina ne ovat jääneet, miksiköhän? Luulisi, että jos blogi luodaan nimenomaan jonkun asian pohjalta – kuten vaikkapa tämä nyt – niin se täyttyisi pikkuhiljaa, ja tullessaan niin sanotusti täyteen sitten lakkaisi päivittymästä. Mutta että miksi yleisblogi lakkaa vetämästä kirjoittamaan?
 
Toivon tietysti, että saisin täydennettyä blogiani mahdollisimman nopeasti. Tämä siksi, että haluaisin mahdollisimman nopeasti saada käsitellyksi ne asiat, joiden vuoksi olen tämän blogin nyt aloittanut. Tavoitteenani on tehdä oma surutyöni, oli se sitten helppoa tai vaikeaa, sekä myös aloittaa niin sanotusti uudentyyppinen elämä. Voidaankin siis puhua irtautumisesta.
 
Ei, en ole huumeiden tai alkoholin orja. En kuulu uskonnolliseen lahkoon, joka painostaa tai jonka toiminta on kyseenalaista. Voidaan kuitenkin puhua tavallaan ryhmään kuulumisesta – kulttuurillisesti. Luulisi varmaan kaiken voivan tapahtua ihan nappia painamalla, mutta ei se oikein olekaan niin. Kun olet vuosikaudet elellyt tavallaan oman maailmasi sisällä, onkin yllättävän vaikeaa luopua jopa siitä, mistä haluat luopua.
 
Surutyöllä on oma tarinansa, ja siitä kerron tässä blogissa myöhemmin.