Hmm. Soitin tänään päivällä pikaisen puhelun Miehelle. Taas se kysyi, miksi en ollut soittanut sille enää eilen illalla. Sanoin, etten tiedä. En oikeasti oikein tiedäkään. Ei vain tullut soitettua ja ajattelin, että soitan myöhemmin. Mies sanoi, että sillä on pieni epäilys. Minä olin äimän käkenä, että mikä ihmeen epäilys. Se sanoi, ettei tiedä, mutta että on vaan, kun käyttäydyn tuolla tavalla. Huokaisin. Sanoin sille, että sen on turha epäillä yhtään mitään. Niin kuin onkin.
Ostin tänään raskaustestin, mutta en ole tehnyt sitä vielä. Teen sen tässä illan mittaan. Mietintää on herättänyt se, olisiko Mies ollenkaan valmis isäksi, jos se testi tosiaan näyttää positiivista ja jos kaikki menee hyvin (toivottavasti). Minähän en ole aiheesta puhunut Miehelle ollenkaan, enkä siis siitäkään, että saatan olla raskaana. En tiedä, miksi. Tuntuu vain, että jotenkin pelkään Miehen reaktiota, vaikka en itsekään tiedä miksi. Ehkä minulla on jotain traumoja entisestä suhteesta. Silloinen mieheni nimittäin painosti minua aborttiin ja uhkasi tehdä vaikka mitä, ellen siihen suostuisi. No, minähän en suostunut. Minä olen omalla kohdallani sitä mieltä, että lapsi saa tulla silloin kun on tullakseen. (Se on vain periaate, en ole minkään uskonnollisen yhteisön jäsen.) Harmi vain, että silloinen raskaus päättyi sitten keskenmenoon, mutta jollain tavalla ehkä parempi niin.
En toki ajattele, ettäkö Mies käyttäytyisi samoin kuin se Entinen Paskiainen, mutta en oikein osaa kuvitella sitäkään, että se varsinaisesti hyppisi riemusta. Muutenkin olen miettinyt, että missä vaiheessa Miehelle pitäisi asiasta kertoa, jos positiivisen tuloksen saan. Sitten, kun ensimmäinen kolmannes on ohi? Vai ennen sitä? Tuntuu oikeasti tyhmältä ja jopa hullultakin miettiä tuollaista, yleensä ihminen, joka on parisuhteessa, kertoo ensimmäiseksi tällaisen asian kumppanilleen. Mutta tämä minun ”parisuhteeni” – tai ainakin sen tila – on vähän sellainen monimutkaisempi juttu.
Mutta siihen Miehen isyysvalmiuteen. Minusta tuntuu vähän pahalta sanoa näin, koska mikä minä olen haukkumaan tai kehumaan kenenkään vanhemmuutta, mutta tuntuu, että Mies ei olisi tällä hetkellä valmis isäksi. Sillä on entisestä suhteesta tytär, jonka kanssa se on tekemisissä aina välillä. Tuntuu, että Mies kyllä kaipaa valtavasti tytärtä mutta ei oikein pidä yhteyttä tyttäreen. Entinen kumppani kyllä kuulemma antaisi. Miehellä on myös muita satunnaislapsia, joihin se ei pidä yhteyttä ollenkaan. Että kovin hyvältähän tämä ei tietenkään kuulosta, jos nyt siihen mennään.
En tiedä… Nyt taitaa kuitenkin olla aika ottaa pyykit pois koneesta ja laittaa toinen koneellinen pyörimään. Olen muuten ollut tänään ahkera; plus asteiden ansiosta olen voinut vihdoin ja viimein pestä ikkunat niin ulkoa, sisältä kuin väleistäkin. Ja kevätaurinko paistaa aivan ihanasti ikkunoista sisälle.
Kommentit