Tulin juuri illan viimeiseltä lenkiltä koirani kanssa, pitihän sitä vielä ulkona käyttää. Sen jälkeen kävin vielä pesulla, vaikka talossa on tullut hiljaisuus jo yhdentoista aikaan. Päätin, että pesulla on ainakin käytävä silloin, kun tilanne sitä vaatii. Sitä paitsi: Tuskin tuo suihkussa käyminen häiritsee ihan niin paljon, kuin jotkut myöhään jatkuvat bileet, entistäkin kovaäänisempine puheineen ja mahdollisine bassonjytinöineen. En väitä, että olisin vaikkapa äskettäin sisälle tullessani sellaista kuullut mistään asunnosta, mutta kyllähän sellaistakin on joskus tapahtunut. Siispä minun suihkussa käymiseni ei voi olla sen kovaäänisempää.

Miehelle en ole soittanut tälle iltaa, vaikka lupasin kyllä soittaa sille myöhemmin tänään. Omatuntoni kolkuttelee taas vähän, koska ensinnäkin rikoin lupauksen – ja toisekseen, onhan minulla sitä ”mukavien” yllätysten järjestäjää ikävä. Kuitenkin kännissä olevaa ihmistä on ikävä kuunnella – tällä hetkellä Mies nimittäin varmasti on aika pellit auki, kun kerran jo päivälläkin oli ihan selvästi humaltunut. Minusta on todella ikävää, että Miehen ”loiventelut” jatkuvat tuolla menolla. Saatuaan itsensä kasaan Mies sitten lopettaa, on seuraavat kaksi – tai joskus jopa kolmekin – päivää ihan hillittömässä krapulassa (fyysisesti ja ihan oikeasti!) ja hokee itselleen, että nyt sai kyllä olla viimeinen kerta.
 
Mutta hei, ihan kuin olisin kuullut tuon joskus ennenkin ja jonkun muunkin, kuin vain Miehen suusta. Aika moni ihminen loppujen lopuksi vannoo, ettei enää ikinä juo, mutta kuitenkin sama meno jatkuu taas jossain vaiheessa. Ei välttämättä seuraavalla eikä sitäkään seuraavalla viikolla, voihan siihen mennä jopa kuukausikin. Mutta pääasiahan onkin, että sama kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen.
 
Mietin tässä juuri, että sitä paitsi taitaisin saada lähinnä pahan mielen, jos nyt ottaisin puhelimen kauniiseen käteeni ja soittaisin Miehelle. Se varmaan haukkuisi minut pataluhaksi, koska soitan sille vasta nyt enkä ole soittanut sille illan aikana, koska sillä ei nyt ole itsellään mahdollisuutta soittaa… No okei, ehkä siitä asiasta on syytäkin mainita. Mutta ehkä Miehelle olisi syytä mainita, että ehkä minä en ole sopivimmassa tilassa jaksamisen suhteen, että mieleni tekisi kuunnella yhtäkään kännissä olevaa miestä taikka naista. Puhumattakaan sitten siitä, että Mies saa taas ”hyviä” päähänpistoja ollessaan humalassa, tai että minä joudun pahoittamaan mieleni sen yhtäkkisten kommenttien takia. Jotka se sitten peruu seuraavana päivänä – tai joskus minun muistutettuani sitä – vedoten siihen, että oli liian humalassa ymmärtääkseen, mitä on puhunut. Ja pyytää anteeksi.
 
Ei, en minä jaksa. Ennemmin koetan soittaa Miehelle sitten huomenna joskus puolen päivän tienoilla ja katson, joko se on lopettanut tämänkertaisen bileiden pitonsa, vai jatkuuko sama meininki edelleen.
 
Huomasin muuten juuri, että minun on hankala kumartua. Maha on jotenkin niin turvonnut ja ”tiellä” että se on hankalaa. Selkääkin vihloo vähäsen. Ja tietyissä asennoissa mahaakin. En tiedä, kaipa se raskaustesti pitäisi oikeasti tehdä…