Söin tuossa hiljattain iltapalan, vaikka nyt ollaankin jo reilusti ihan yön puolella. Edelleen kuitenkin tuntuu siltä, että on nälkä, ja kaiken lisäksi tuli vielä äklö olokin. Todella mukavaa.

Juu, voinen tässä raportoida väsyneenä sen verran minun ja Miehen kuvioista, että olemme kyllä tänään jopa jutelleet, mutta emme sentään riidelleet kertaakaan. Suurin syy siihen taitaa olla se, että Mieskin oli ihan selvin päin eikä edes krapuloissaan – no tottahan minunkin hermoni kestävät silloin paremmin, enkä ala ottaa turhaa stressiä asioista, joille en kuitenkaan voi mitään. Ehkä meidän riitelymme vähyys voisi johtua ihan siitäkin, että nyt ei olla soiteltu niin tiiviisti, kuin yleensä minun ollessani Kotipuolessa. En tiedä.
 
Tuntuu vain ihan hyvältä, että tällä kertaa molemmat olivat suhteellisen hyvällä tuulella, eikä kumpikaan alkanut puhua niin sanotusti vääristä aiheista. Vääriä aiheitahan ovat sellaiset, mistä toinen suuttuu. Esimerkiksi minua alkaa jostain syystä ottaa hillittömästi päähän, jos Mies kyselee juurta jaksaen jostain hänelle vieraasta, minun tapaamastani ihmisestä, jota Mies ei todennäköisesti tule ainakaan ihan heti tapaamaan. Tätä Mies ei varmaan ymmärrä, vaikka onkin huomannut, että närkästyn hänen alettuaan puhua moisesta.
 
Sanotaan, että ellei suhdetta hoida, se ei voi pysyä hengissä. Minä haluaisin hoitaa minun ja Miehen suhdetta, mutta tiedän myös, etten mitenkään edesauta sen hoitamista vähentämällä soittelua Miehelle, kun itse olen muualla. En tiedä, miksi näin on käynyt. Tuntuu vain, etten kerta kaikkiaan viitsi olla jatkuvasti soittelemassa Miehelle, koska en halua jatkuvasti päivisin kuulla vastausta siitä, miten nyt on huono hetki puhua, koska ympärillä on eräät tietyt muut ihmiset.
 
Juu, ehkä minä olen sitten kouluttanut itseni soittamaan ”oikeaan” aikaan, jotta me voimme puhua. Valitettavaa on se, että minun ja Miehen oikeat ajat eivät aina käy niin yksiin. Silloin kun minä voisin puhua täysin vapaasti ja rauhassa, niin Miehellä tahtoo olla silloin joku muu asia meneillään. Tietysti näin on harvemmin iltaisin, mutta kuten sanottu, päivisin tekemistä on ihan yli oman tarpeen. Toisaalta Mies ei pysty aina oikein ymmärtämään, että minullakin saattaa olla tekemistä.
 
Minua väsyttää, väsyttää ihan sanoin kuvailemattomasti. Väsymys alkoi yhtäkkiä, minähän olenkin nykyään jatkuvasti väsynyt. Luulen, että alan nyt painua nukkumaan ja ennen nukkumaanmenoani syön jotakin, etten yön aikana kuole nälkään. Täytyy sitten huomenna lukea, kuinka sekavia olen tänne puoliunessa kirjoitellut.