Aina välillä olen havahtunut pohtimaan, millaista elämäni olisikaan, ellen eläisi niin syvällä romanikulttuurin pauloissa. Näihin pohdintoihini on liittynyt myös se, millä tavalla lähtisin muutosta tekemään, ja kuinka siihen saisin kipinän. Mielessä on käynyt näihin ajatuksiin liittyen myös se, millaista edistys olisi ja miten koko irtautuminen ylipäätänsä voisi onnistua.

Voin muuten kertoa, että joka ikisen pohdintakerran jälkeen olen päätynyt siihen tulokseen, että elämänlaatuni olisi oikeasti huomattavasti parempaa verrattuna sen hetkiseen tilanteeseen.
 
 
Puhutaanpas hieman kulttuurista itsestään.
Romanikulttuuri ei sinänsä ole ollenkaan huono kulttuuri. Jotkut tietämättömät ajattelevat huonon käytöksen olevan osa kulttuuria, mutta totuus on kuitenkin, ettei epäsivistynyt käytös ole ollenkaan kulttuurisidonnaista.
 
Oikea romanikulttuuri itsessään vaalii hyviä tapoja ja arvoja. Tokikaan se todellisuus ei ole niin ruusuista ja romanttista, kuin annetaan ymmärtää. Totta kai medioihin pyritään luomaan positiivista imagoa mille tahansa kulttuurille, joka on ollut niin sanotusti pimennossa suurimmalta osalta ihmisiä, ja jonka kuva on joillekin ihmisille monellakin tapaa hyvin kielteinen.
 
Romanikulttuurissa on todellakin hyviä asioita, mutta omasta mielestäni monet niistä asioista menevät liiallisuuteen. Esimerkiksi vanhempien ihmisten kunnioitus. On todella hienoa, että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. Kohtelias ja siveellinen käytös vanhempien edessä on aina suositeltavaa, sitä ei kai kukaan voine kiistää. Mutta että jos vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa esimerkiksi olemalla käymättä vessassa virtsatulehdukseen saakka, niin eikö se mene jo liiallisuuksiin? (On tosiaan tapana, että wc-tiloissa ei käydä, mikäli vanhempia on läsnä.)
 
 
Hyvien asioiden ohella siis myös romanikulttuurissa on asioita, joihin minä en ainakaan niin hirveän positiivisesti suhtaudu. Ja nyt puhutaan edelleen todellakin niistä kulttuurisidonnaisista jutuista ja tapakulttuuriin liittyvistä asioista, sekä siitä, miten se vaikuttaa elämään.
 
Valtakulttuurissa on minusta hyvät puolensa, vaikka jotkut romanit ovatkin sitä mieltä, ettei valtaväestöllä ole mitään tapoja. Ei, kyllä valtaväestöllä on tavat, monella erittäin hyvätkin käytöstavat. Mutta asiat vain tehdään eri tavalla. Tätä olen itse yrittänyt korostaa mahdollisimman monelle ihmiselle, mikäli kulttuurierot ovat jonkun kanssa tulleet jostain syystä puheeksi.
 
Otetaanpas sitten puheeksi vaikka yksi eroavaisuus.
Esimerkiksi valtakulttuurissa seurustelu voi tapahtua vapaasti. Voi tuntua tavallaan hyvältä ajatukselta, että seurustellaan ns. salaa eikä kaikkea näytetä kaikille eikä kaikkea tehdä julkisesti. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä ei voida oikeasti vapaasti liikkua, mikä tekee monesta tilanteesta hankalan. Jos vaikkapa seurustelevan parin miesosapuolella on käytössään auto, ja automatkoja taitetaan yhdessä, tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että naisen on oltava automatkan aikana mahdollisimman paljon pois näkyviltä, eli käytännössä mentävä matalaksi. Ei kovin nautittavaa, vai mitä?
 
En tiedä, mutta vaikka romanikulttuuria kunnioitankin, haluan silti elää vapaasti koko ajan miettimättä, mitä etikettivirhettä milloinkin rikon, tai mitä muut minusta ajattelevat. Jälkimmäinen ajattelutapa ei ole ollenkaan minua itseäni, sillä tykkään tehdä asiat omalla tyylilläni välittämättä liiemmälti muiden mielipiteistä. Tämä ajattelutapa ei taas passaa romanikulttuuriin. Mikäli et jonain päivänä jaksakaan kantaa hametta, sinun tulisi silti lannistumatta vetää se joka ikinen päivä päälläsi. Jos et sitä tee, saatat olla hyvinkin pian melkein kaikkien tuntemiesi romanien silmätikku.
 
Minä olen sitä mieltä, että elämässä pitää tapahtua asioita, ja varsinkin nuorena pitäisi voida kokeilla ja tehdä kaikenlaista. Jopa tyhmyyksiäkin. Muutenkin elämässä pitäisi olla ihan oikeita tavoitteita – muutakin kuin mahdollisimman leveän kristallinauhan saaminen hameeseen. (En toki väitä, etteikö romaneilla olisi tavoitteita elämässään. Moni haluaa menestyä, käydä koulua, saavuttaa ammatin. Tämä ei vain aina näy käytännössä.) Itse olen vielä nuori, ja elämän sanotaan olevan edessä. Paljon on nähtävää ja koettavaa, mutta että näkisi ja kokisi – sen eteen pitää tehdä muutakin kuin istua neljän seinän sisällä ja leikkiä täydellistä mustalaista. Minulle tuo viimeksi mainittu on muutenkin turhaa, sillä minä en siinä ikipäivänä edes tule onnistumaan.
 
Siinäpä muutama syy siihin, miksi haluan niin sanotusti irtaantua ja kääntää vihdoin ja viimein uuden sivun elämässäni.
 
Sitä paitsi, haluan oikeasti voida toteuttaa itseäni.