En sitten olekaan ehkä ihan niin moraaliton paskiainen, kuin kuvittelin - en mennytkään viattomasti leffaan, kuten alkuperäinen tarkoitukseni oli. Tosin tälläkin hetkellä kyllä mietin, oliko alkuperäinen tarkoitukseni mennä elokuviin ollenkaan, vai nautinko vain hyvästä ajatuksesta?

Niin, no, elokuvaillanhan piti siis olla lauantaina. Nimenomaan lauantaina päädyin takaisin Pohjoiseen, sinne missä asun – mutta missä en taaskaan ole tälläkään hetkellä. Päästyäni perille Mies oli soittanut minulle jo vähintään kymmenen puhelua tuskissaan ja ikävissään. Päädyin sanomaan Miehelle, että voimme nähdä pikaisesti jo päivällä, mutta että olen sopinut menoa itselleni illaksi. Tarkemmin en asiasta kertonut. Miehelle asia tuntui vielä tässä vaiheessa olevan ok, mutta tietysti Miehen tuntien jo tässä vaiheessa tiesin, että on täysin mahdollista, että Mies muuttaa mieltään vielä illan aikana.
 
Mieleni tekisi kovasti kertoa lauantain kohokohtia, mutta kerron niistä sitten toisessa kirjoituksessa. Tämän kun on tarkoitus käsitellä pohdintojani ja tuntemuksiani siitä, kun en mennyt elokuviin.
 
Mietin tässä juuri, teinkö ratkaisuni Miehen tapaamisesta nimenomaan siksi, että tiesin, etten tule ehtimään tai pääsemään elokuviin, vaiko siksi, että luulin pääseväni ja ehtiväni sinne. Vai peräti siksi, etten ollut varma, haluanko oikeasti mennä elokuviin, ja lykkäsin jotenkin päätöksenteon Miehelle?
 
No, varmaa on ainakin se, etten haluaisi aiheuttaa mielipahaa kellekään tahallisesti. Kun kello löi viittä, suunnilleen tiesin, etten ehdi mihinkään. Mietin tuossa vaiheessa kovasti, mitä ihmettä minun oikein pitäisi tehdä. Jättääkö Mies niille sijoilleen ja häipyä kuin tuhka tuuleen, vai olla kiltisti Miehen seurassa ja jättää valmistautuminen elokuvailtaan myöhemmäksi? Kun kello löi seitsemän, tunsin itseni alhaiseksi kusipääksi, joka tahallaan tekee oharit ihmiselle, joka odottaa minua. (Ja joka vielä omilla rahoillaan ja omasta vapaasta tahdostaan kustansi kaksi melko hinnakasta elokuvalippua.) Tässä vaiheessa minulle oli jo selvää, että mitään tästä illasta ei ainakaan tulisi. Tiesin myös, etten enää tässä vaiheessa voisi yhtäkkiä ilmoittaa sairastuneeni tai jotain muuta yhtä typerän läpinäkyvää.
 
Moraaliton paskiainen (eli minä) tunsin tuolla hetkellä oloni erittäin kurjaksi johtuen sekä Miehen käytöksestä, että siitä, että tein oharit ihmiselle, joka oikeasti odotti minun tulevan paikan päälle. Kaverini kanssa yhdessä pohdittuani tilannetta joka kantilta, tulimme siihen tulokseen, että Moraaliton Paskiainen on hyvä ja ilmoittaa äkillisesti peruuntuneelle leffaseuralleen jotain tarkoin harkittua vasta seuraavana päivänä.
 
Niinhän minä muuten teinkin, mutta jälleen kerran olisi ehkä syytä miettiä, miksi vaivauduin ottamaan tähän ihmiseen yhteyttä. Siksikö, että haluan oikeasti mennä hänen kanssaan elokuviin ja samalla hyvittää tuon viimekertaisen omasta idiotismistani johtuneen illanpilauksen, vai siksikö, että haluan saada edes jollain tasolla jotain odotettavaa?