Tämä osio on nimeltään annos onnellisuutta, ja siihen tämäkin kirjoitukseni keskittyy. Onnellisuushan tunnetusti koostuu elämän pienistä asioista, joita on monia. Aiemmin kirjoitettu ”Ripaus onnellisuutta” kertoi todellisuudessa tapahtuneesta piknikistä, tämänkertainen kirjoitukseni keskittyy unelmointiin ja haaveiluun.  

Mietiskelin tänään, millaiset häät haluaisin, jos olisin menossa naimisiin. Joskus paljon nuorempana ajattelin kirkkohäiden olevan hömppää ja turhuutta, kallistuin silloin enemmänkin maistraattihäitten puolelle. Nyttemmin olen kuitenkin muuttanut mieltäni, ja tuloksena on se, että haluaisin kirkkohäät mielellään kesäaikaan perheen, ystävien ja sukulaisten ympäröiminä. En haluaisi mitään valtavan budjetin häitä, enkä siten myöskään mitään mahdotonta pröystäilyä.
 
Ennen kaikkea häiden pitäisi olla mukava päivä sekä minulle että sulhaselle, ja myös mukava kokemus kaikille vieraillekin. Hääpäivästä saisi olla paljon kuvia, joita voisi sitten katsella jälkeenpäin. Varsinaiseen hääkuvaankin muuten haluaisin, totta kai. Miten voi olla mahdollista, etten tiedä, mihin ajankohtaan sinne yleensä mennään? No, ehkä se ei nyt olekaan niin määrässä, kun tämä kirjoitus keskittyy vain pelkkään unelmointiin.
 
Omasta ulkoasustani voisin sanoa sen verran, että ostaisin itselleni tukevat ja miellyttävät, kuitenkin myös sievät vaaleat kengät sopuhintaan. Hääpuvun hintaan voisin jonkin verran panostaa, mutta muutamaa saturaista enempää en siitä kuitenkaan suostuisi maksamaan. Ennen kaikkea puvun tulisi sopia vartalotyyppiini. Hääpuvun tulisi olla valkoinen ja pitkä. Ei hihoja, olkaimiakaan ei välttämättä. Hääpuvun pitäisi olla samalla perinteikäs, mutta kuitenkin elegantti ja tyylikäs. Valkoinen on ehdoton väri. Kimalletta ja koristeluja saa kyllä olla. Hunnun ei tarvitse olla erikoinen, ihan normaalimittainen ja pituinen huntu. Asua varten pitäisi myös olla häälaukku, jonne mahtuisi tärkeimmät tavarat.
Meikin voisin aivan hyvin laittaa itse, mutta sopivassa vaiheessa ennen häitä voisin kuvitella käyväni kosmetologilla ihon puhdistuksessa, jotta hääpäivänä naamani ei sitten kukkisi aivan mahdottomasti. Kampaajalla pitäisi käydä kampauttamassa hääkampaus, jokin nuttura ja korkkiruuvikiharoita. Myös hiusten kuntoon ja ulkonäköön voisi satsata ennen väriä tarkistamalla värin ja kaksihaaraiset. Tiara muuten pitäisi olla, ehdottomasti. Pukeutumisessa noudattaisin sitä vanhaa sanontaa, jonka mukaan asussa pitää olla jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Koruina helmiä tai kristallia, kuitenkin muuhun ulkoasuun sopivia juttuja.
 
Sormusten ei tarvitsisi olla kovinkaan hintavat. Siro, mutta kuitenkin näyttävä sormus yleensäkin on minun makuuni. Ainoat ehdot sormukselle ovat minusta ne, ettei sormus ole kuitenkaan aivan niin ohut, että siitä suorastaan näkyy läpi – ja minun makuuni sen pitäisi olla keltakultaa.
 
Mitään hääsuunnittelijaa emme todellakaan palkkaisi, vaan häät ideoitaisiin itse. Mitään erityistä teemaa ei olisi, ihan normaalit häät vain. Joitakin asioita tehtäisiin itse, käyttäen toteutuksessa apuna myös kaasoa ja bestmania. Kakkuja ja ruokia valmistamassa voisi mahdollisesti käyttää jotain osaavaa tuttavaa, mutta myös valmistaa jotain itse. Kuulemma kuitenkin häiden alla tulee yleensä kaikesta huolimatta niin kiire, ettei kerkeä moiseen hommaan ruveta. En tiedä, kun ei ole kokemusta. Pohdintani tuloksena on myös se, että pitopalveluakin voisi johonkin käyttää, mikäli siltä tuntuu. Kustannusten vähentämiseksi olisi kuitenkin hyvä löytää jokin muu vaihtoehto.
 
Minulla muuten on itse asiassa yksi mielikirkko, mutta vihkimisen ei olisi pakko tapahtua siellä. Pinnallista ehkä, mutta yksi tärkeä kriteeri minulle kirkon valinnassa on se, että kirkko on hieno sisältä. Siellä pitää totta kai olla myös ”osaava henkilökunta”, joka kyllä yleensä kirkoissa onkin. Pappina saisi toimia mies tai nainen, aivan sama. Vihkikaavana ihan tavallinen kirkossa yleensä käytetty kaava, ei kuitenkaan välttämättä sen kaikista pisimmän kaavan mukaan. Loppuvirtenä joku iloisen sävyinen virsi, koska kyse on iloisesta juhlasta.
 
Häämarsseja on oikeastaan monia, mutta kolme niistä (Melartinin, Mendelssohn-Bartholdyn ja Toivo Kuulan) on yleisimpiä. Tulomarssiksi haluaisin rauhallisemman marssin, eli Richard Wagnerin morsiuskuoron oopperasta Lohengrin. Lähtiessä marssiksi sitten vastaavasti joku iloisempi, mahtipontisempi ja nopeatempoisempi valinta. Kirkossa poistuttaessa tietysti riisin heittämiset.
 
Hääpaikan pitäisi olla meitä molempia miellyttävä, ilo silmälle. Hääpaikan ei tarvitse olla Suomenlinna tai mikään muukaan linna. Sen pitäisi ensinnäkin olla paikassa, jonne suurimmalla osalla häävieraista ei olisi kohtuuttoman pitkä matka (paitsi niillä tietysti pitempi, jotka kovin pitkältä tulisivat). Paikan pitäisi olla kuitenkin sellainen, missä esimerkiksi lapsilla olisi mahdollisuus tarvittaessa leikkiä ja olla ulkona. Rauhallinen paikka, ei liian vaikea suunnistamiseen. Sisätilojen ei tarvitsisi olla mitenkään erityisen kuninkaalliset, mutta jonkinlainen tyylikkyys tietysti pitäisi olla. Jos mennään ilman sen kummempaa teemaa, paikaksihan käy ihan tavallinen paikka, jonka voisi kuvitella hääpaikaksi.
 
Tarjoilujahan ei sovi tietenkään unohtaa, nehän ovat hyvinkin keskeinen osa suomalaista hääkulttuuria. Hääkakku on kuulemma todella odotettu asia häissä. No miksei tietysti. Minun häissäni pitäisi ehdottomasti tarjota ainakin jotain suolaista purtavaa, sekä kahvitus kakkuineen ja muine suupaloineen. Täytekakut ja voileipäkakut ovat aivan ehdottomia. Häissä voitaisiin juoda maljat vaikka jonkun puheen päätteeksi, joten boolia ja limsaa saisi kyllä olla. Mikäli tarvetta olisi, tarjottaisiin myös laktoosittomia ja gluteenittomia vaihtoehtoja allergikoille. Kun miettii, olisi varmasti varsin hyvä tarjota oikea kunnon ruoka esimerkiksi juuri niitä ajatellen, jotka tulevat todella pitkän matkan takaa. Tulee vain mieleen, että miten kukaan jaksaa maittavan ruuan päälle enää ahtaa kakkuja sun muita herkkuja kitaansa? Toisaalta, hääthän eivät yleensä ole mikään aivan yhden tunnin juttu, joten ruuan sulatteluun tietysti olisi aikaa. Häihinhän on tarkoitus tulla juhlimaan hääparia ja samalla viihtymään itse, näin minä ainakin ajattelen. Vaikka hääkarkit eivät mikään varsinainen tarjoilu ole, haluaisin kuitenkin tarjota niitä sellaisissa sievissä pienissä pussukoissa, aforismien kera… Liekö tuo sitten liikaa vai ei, mutta niin minä haluaisin.
 
Haluaisin, että läheisin ja parhain ystäväni toimisi kaasonani auttaen häiden järjestelyissä ja muutenkin toimittaen niitä kaasolle kuuluvia tehtävänä. Sulhasen bestmanina varmasti ihan luonnollisesti olisi joku hänelle erityisen tärkeä tai läheinen ystävä. Tai veli.
 
Koristelujen puolesta voin sanoa sen verran, että haluaisin mieluusti luonnonputkia, kuten koiranputkia ynnä muita. Näistä sellainen, jolla on asialle silmää, voi saada todella näyttäviä kokonaisuuksia. Haluaisin joukkoon myös ruusuja. Punaista ja vaaleanpunaista pitää myös ehdottomasti olla näkyvillä. Hääkimpun pitäisi olla minun tyyliseni; sievä, näyttävä, ja tyylikäs mutta kuitenkin perinteinen. Mutta noudattaen sitä, että liian pramea ei saa olla.
 
Häissäni haluaisin tanssia häävalssin Kesäillan valssin tahtiin. Muita ohjelmanumeroja häissäni olisivat morsiamen ryöstö, sukkanauhan etsintä sekä morsiuskimpun heitto. Myös mahdolliset puheet voisi pitää, jos joku haluaisi sanasen sanoa. Luultavasti suurin osa vieraista koostuisi sukulaisista ja muista tuttavista, joten tunnelma ei varmastikaan ainakaan sen vuoksi kovin jäykkä olisi. Kovin jäykissä häissä en kyllä ole koskaan ollutkaan, mutta eihän sitä ikinä tiedä… Häissä voisi muuten olla muutakin musiikkia, kuten joku orkesteri soittamassa. Tai siis bändi. Ne ovat muuten kuulemma aika hinnakkaitakin, riippuen tietysti ihan yhtyeestä.
 
Mitähän vielä? No, ei muuta kuin miehen metsästykseen. ;)