Voisin vielä lyhyesti ennen Salkkareita (jos nyt edes menen katsomaan niitä, sen verran ottaa pannuun vieläkin) kertoa pikaisesti minun ja Miehen ”kuulumisia”. Juttelimme tänään taas pitemmän rupeaman, emmekä edes riidelleet kertaakaan. Edelleen mietin, johtuuko se siitä, että meidän keskustelumme ovat harventuneet, vai siitä, että toinen ymmärtää olla tahallaan sanomatta sellaisia asioita mistä toinen suuttuu ja toinen ymmärtää olla suuttumatta ihan kaikesta, vaikka mieli tekisikin…
Viimeksi aiheesta puhuessani kerroin suuttuvani esimerkiksi minun kavereitani, Miehelle tuntemattomia, koskevista yksityiskohtaisista kyselyistä. Mutta tämän lisäksi olen myös moneen otteeseen suutahtanut siitä, kun Mies on katsellut televisiota, nähnyt siellä jonkun vähäpukeisen naisen, ja kommentoinut sitä minulle. Ei siinä mitään, että Mies sellaista televisiosta näkee, koska muutahan sieltä ei oikein nykyaikana tulekaan. Jotenkin vain tuntuu, että ehkä minä en ole oikea henkilö, jolle Miehen pitää kehua näkemänsä naisen ulkonäköä, muotoja tai jotain muuta? Se jotenkin loukkaa, vaikka en nyt osaa sanoa, että miksi.
Juu, Mies muuten sanoi yrittäneensä soittaa minulle meidän eilisiltaisen puhelumme jälkeen. Minun puhelimeni oli piipannut varattua kauan aikaa. Niin se kyllä piippasikin. Kerroin rehellisesti karmean totuuden Miehelle: Juttelin parhaan ystäväni kanssa. Mies kysyi, mistä kaverini oli jutellut. Vastasin, että omia asioitaan se jutteli. Mies kysyi, mitä kaveri oli omista asioistaan jutellut. Tuhahdin vastaukseksi, että en kai minä rupea kenenkään henkilökohtaisia asioista puhumaan sille. Miehen mielestä minun olisi pitänyt kertoa. Minähän en kertonut, sen sijaan heitin jotain tyhjänpäiväistä Miehen ”iloksi”.
Tuossa sitten tuli noista puheajoista puhetta – Mies sanoi, että sillä ei ole puheaikaa. Kuinka se on sitten voinut yrittää soittaa minulle, jos sillä ei muka ole puheaikaa? Joko se on soittanut jonkun muun puhelimesta – tuskin on, koska eilen illalla se ainakin vielä siinä vaiheessa oli yksinään kämpässä – tai se on laittanut jonkun muun soittamaan minulle (sain kyllä muistaakseni puheluita tuntemattomasta numerosta samalla, kun parhaan kaverini kanssa juttelin. En vastannut, koska ajattelin puheluiden tulevan eräältä ihmiseltä, jonka puheluihin en halua vastata.) tai sitten sillä todella on itsellä puheaikaa. Tai ehkä sitä puheaikaa on sitten niin vähän, että sillä ei oikeastaan pysty puhumaan juurikaan. En tiedä, laittoi vain mietityttämään. Pitäisi kai ottaa asia puheeksi, jos se alkaa vaivaamaan.
Nyt kai olisi sitten Salkkareiden ja ansaitun puolen tunnin hermoloman aika. Voi olla, että tänä päivänä jopa syön, jos oikein sille päälle satun.
Kommentit