Mies on löytänyt minusta uusia ulottuvuuksia. Minä kuulemma valehtelen. Tai siis en ”kuulemma”, vaan nimenomaan valehtelen, hänen mielestään. Hänen päätelmiinsä ei ole mennyt kovinkaan kauan, ja olen jopa selvillä siitä, mistä hänen mietteensä johtuvat.
Tällä hetkellä olen sattumoisin kylässä toisella paikkakunnalla isäni luona syystä, että äitini kuolemasta on kulunut hyvin vähän aikaa, ja olen tällä hetkellä aika romuna olemaan yksinäni kovin pitkää aikaa. Muutenkin koen oloni turvallisemmaksi ja paremmaksi ollessani täällä, tai nimenomaan omien sukulaisteni luona. Yleisesti ottaen aina minun tullessani tännepäin on tapahtunut niin, että ikään kuin jumitun paikoilleni.
Nautin olostani täällä siinä määrin, että jään yleensä useammaksi päiväksi – ja miksipä en jäisi, kun ei varsinaisesti ole mihinkään kiire? No. Yleisesti ottaen käy niin, että aion lähteä mahdollisesti pois seuraavana päivänä, mutta en sitten tulekaan lähteneeksi, syystä tai toisesta. Aikomuksistani ehdin myös usein mainita Miehelle, joka sitten ihan ymmärrettävästi pettyy, kun en menekään Pohjoiseen sovittuna päivänä.
Mutta ettäkö valehtelen? Ehei. Pikemminkin pyörrän puheeni, tai vielä paremmin sanottuna muutan suunnitelmiani.
Minusta valehtelu on tarkoituksellista, ja usein myös hieman suunniteltua. Minä kun en todellakaan täällä suunnittele, mitä seuraavana päivänä sanon miehelle, kun en menekään. Minä en mieti valmiita tekosyitä asialle, johon en tarvitse tekosyitä. En tiedä, millaisena asiana Mies näkee tai kokee oikeasti valehtelun, mutta minulle koko sana tuo äsken mainittuja mielikuvia.
Tänään taasen huomasin, että Mies ilmeisesti pitää minua suuren luokan valehtelijana.
Olin edellisenä päivänä ilmoittanut tulevani ”huomenna”, eli tänään. Kuitenkin muutin suunnitelmiani, pyörsin päätökseni – tai Miehen tavoin sanottuna valehtelin.
Voisin tietysti toimia toisinkin, myönnetään. Voisin totta kai muotoilla sanani paluuajankohdastani jotenkin toisin. Mutta toisaalta… Eikö Mies ymmärrä, että vastikään tapahtunut äitini kuolema saa totta kai minut hakeutumaan aivan luonnollisesti isääni lähemmäs?
Kommentit